Voiko lapsi päättää asumisesta tai huollostaan?

Kaikissa lapsenhuoltolain perusteella ratkaistavissa asioissa lapsen edun tulee olla ensisijainen ratkaisukriteeri. Lapsenhuoltolaki ei sisällä säännöstä siitä, mikä painoarvo lapsen näkemykselle on päätöksenteossa annettava. Yleinen käytäntö on kuitenkin se, että lapsen mielipiteelle on annettava sitä enemmän merkitystä, mitä johdonmukaisemmin lapsi perustelee mielipiteensä ja mitä selvemmin hän pystyy arvioimaan asian merkityksen. Mitä vanhemmasta lapsesta on kysymys ja mitä enemmän ratkaisu vaikuttaa lapsen elämään, sitä suurempi painoarvo on annettava lapsen näkemykselle.

LAPSEN OMAT TOIVEET VANHEMPIEN TAPAAMISESSA

On tärkeää selvittää lapsen näkemykset tapaamisoikeutta koskevissa asioissa. Lapsen toiveet esimerkiksi tapaamisten tiheydestä ja kestosta tulisi siis ottaa huomioon, kun sovitaan tai tehdään päätös lapselle kuuluvasta tärkeästä oikeudesta.

Lapsen oikeus tavata vanhempaansa on lapselle kuuluva ihmisoikeus, mutta juridisesti lapsen velvollisuus se ei ole.

PÄÄTÖKSENTEKOA EI VOI SIIRTÄÄ LAPSELLE

Huoltajalla on velvollisuus ottaa lapsen mielipide ja toivomukset huomioon päätöstä tehdessään. Huoltaja ei ole päätöstä tehdessään sidottu lapsen näkemyksiin. Huoltaja ei myöskään saa siirtää päätöksentekoa lapselle, vaan vastuu on viime kädessä huoltajalla. Lapsella ole myöskään ole velvollisuutta ottaa asioihin kantaa.