Yhteenmuutto & Avoliitto – sopimuksen tekeminen kannattaa

Harva pariskunta tulee ajatelleeksi yhteenmuuttoa harkitessa, että myös avoliittoon ryhtyvien kannattaa tehdä sopimus yhteistalouden purkamisen varalta. Tämä on tarpeen erityisesti silloin, jos yhteiseen kotiin hankitaan paljon arvokasta omaisuutta, kuten huonekaluja, ja vain toinen osapuolista rahoittaa hankinnat.

Omaisuuden jako avoliiton päättymisen jälkeen

Avoliitot ovat viimeaikaisten tutkimusten mukaan lisääntyneet. Avioliiton solmimista ei pidetä enää samalla tavalla tarpeellisena, vaan avoliitto koetaan yhtälaisena sitoutumisena. Lisäksi Kela on viimeaikoina muuttanut suhtautumistaan avoliittoon ja pitää sitä avioliittomaisempana. Tämä näkyy esimerkiksi yleisessä asumistuessa, jonka määrään samassa taloudessa asuvan puolison tulot vaikuttavat. 

Avoliitot eroavat edelleen merkittävästi avioliitoista varsinkin avoliittojen päättymisen ja omaisuuden jaon osalta. Pääsääntöisesti avoliiton päättyessä kumpikin osapuoli pitää oman omaisuutensa. Nimiperiaatteen mukaisesti se kenen nimissä omaisuus on, omistaa sen. Asia on yksinkertainen esimerkiksi  kiinteistöjen ja autojen osalta, sillä niiden omistajuus merkitään rekisteriin ja on siten helppo osoittaa, kumman nimissä ne ovat. Irtaimen omaisuuden osalta asia on hieman hankalampi, sillä irtaimen omaisuuden omistajuutta ei merkitä mihinkään. Oletuksena irtaimen omaisuuden osalta on, että omaisuus on hankittu yhdessä, ellei sopimuksesta, olosuhteista tai muutoin käy selville eikä voida näyttää toteen, että omaisuus kuuluu vain toiselle avopuolisolle. 

Huonekalujen ja muun irtaimen omaisuuden osalta siis voi olla vaikeaa osoittaa, kummalle puolisolle omaisuus kuuluu, mikäli hankintoja on tehty paljon ja niiden rahoitukseen liittyy epäselvyyksiä. Erilaisten mobiilimaksupalvelujen yleistyessä rahan siirtäminen toiselle on helpompaa kuin aiemmin ja pitkän parisuhteen aikana erilaisia maksutapahtumia saattaa kertyä jopa tuhansia. Epäselvyyksiä voi irtaimen omaisuuden ohella sisältyä myös esimerkiksi kulujen maksamiseen liittyen.

Esimerkki:

Matti omistaa osakehuoneiston, johon Maija muuttaa asumaan Matin kanssa. Matti maksaa 600 euroa kuukaudessa asuntolainan korkoja ja lyhennystä sekä hoitovastiketta 200 euroa kuukaudessa. Maija ja Matti sopivat, että he vastaavat asunnon kustannuksista puoliksi siten, että Maija siirtää 400 euroa Matille joka kuukausi. Kun pariskunta eroaa, Maija vaatii Matilta, että Matti palauttaa hänelle perusteettomana etuna koko avoliiton ajalta 300 euroa kuukaudessa, sillä Matti on käyttänyt Maijan omaisuutta lyhentääkseen asuntolainaansa ja kerryttänyt omaisuuttaan huomattavasti. Matti on puolestaan sitä mieltä, että koska vapailla markkinoilla Matin asunnon vuokra olisi n. 1500 euroa kuukaudessa, Maija on saanut perusteetonta etua 350 euroa kuukaudessa (1500 e / 2 – 400 e).

Tilanne on monimutkainen, sillä sekä Matin että Maijan on voitu katsoa yhtälailla hyötyvän tilanteesta. Matti joutuisi vastaamaan asunnon 800 euron kustannuksista, vaikka Maija ei olisikaan asunut asunnossa. Matti toisaalta olisi voinut laittaa asunnon vuokralle ja saada asunnosta tuloja Maija taas olisi joutunut maksamaan isompaa vuokraa toisesta asunnosta. Asiasta on sovittu avoliiton alussa suullisesti, joten epäselvyyksiä ei pitäisi olla. Kuitenkin suullisen sopimuksen toteen näyttäminen voi olla vaikeaa ja siihen on voinut liittyä erilaisia odotuksia. Maija on esimerkiksi suullisen sopimisen aikaan saattanut olla käsityksessä, että avoliiton jatkuessa Matin rikastuminen on myös Maijan etu ja he käyttävät asunnosta saatavan myyntivoiton seuraavan yhteisen asunnon ostoon.

Tilanteelta olisi voitu välttyä, mikäli asiasta olisi sovittu kirjallisesti, jossa kaikki asiat olisi käyty osapuolten kesken huolellisesti läpi. 

Omat ongelmansa tilanteeseen lisää myös se, että useisiin tukiin vaikuttaa avopuolison tulot. Silloin osapuolten välillä saattaa syntyä käsitys, että paremmin tienaavan puolison tulee vastata myös kustannuksista suhteessa enemmän. Näin saattaa olla esimerkiksi tilanteessa, jossa toinen avoliiton osapuolista on täysiaikainen opiskelija ja toinen työssäkäyvä aikuinen.

Vältä turhat riidat avoliiton päättyessä

Suosittelemme, että avoliiton osapuolet tekevät etukäteen sopimuksen yhteistalouden purkamisen varalta ja merkitsevät siihen, kummalle mikäkin omaisuuserä kuuluu ja miten kulujen maksamisesta on sovittu. Ole yhteydessä asiantuntijoihimme ja kerro, mikä sopimuksen laatimisessa ja omaisuuden jaossa mietityttää.